Sote- elämää ja vähän muutakin

Olen seitsemänkymppinen sosiaalitapaus, joka on ollut jo vuodesta 1978 sosiaalialan töissä lastensuojelussa, asunnottomien ja entisten vankien parissa sekä köyhyys- ja huono-osaisuustutkijana Stakesissa ja THL:ssä. Olen toiminut monissa järjestöissä ja osallisuutta vahvistavissa yhteisöissä, myös nyt eläkkeellä ollessani. Olen suorittanut mm. sosiaalityön pääaineopinnot Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisesä tiedekunnassa vuonna 1989. Maisterin tutkintyo jäi vähän vaiheeseen. Elämä on! Sosionomin tutkinto sentään valmistui edellisellä vuosikymmenellä samassa opinahjossa. Tutkijan ura urkeni hiukan vahingossa 90- luvun laman ja leipäjonojen syövereissä. Sain niissä ympyröissä "Nälkä-Karjalainen"- lempinimen, mikä ei kyllä viittaa muuhun olemukseeni. Köyhyys, asunnottomuus ja leipäjonot ilmiöinä ja ruoka-apu ovat olleet seuralaisena viimeiset 30 vuotta. Niinpä oli luontevaa eläkkeellä ollessanikin toimia hankevastaavana Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksessa, Soccassa tekemässä STM:n tilaamaa selvitystä ruoka-avusta (Socca 2021). Sitä taas oli ministeriöltä edelyttänyt joulukuussa 2019 eduskunnan valtiovarainvaliokunta. 

Olen ollut 1970- luvulta lähtien järjestämässä lukuisia rauhantapahtumia, rock-festareita ja yleisötaoahtumia. THL:n puitteissa iso puristus oli Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen  teemavuosi, jolloin tuli kierrettyä kymmeniä paikkakuntia ja tilaisuuksia. Niinpä  emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen sai aiheen kusua minua "matkasaarnaajaksi". Olin myös kolme vuotta rikostaustaisten teatteriryhmän Porttiteatterin ensimmäinen puheenjohtaja, ja olin vuonna 2008 perustamassa Kuka kuntelee köyhää- verkostoa. Päihdehuollon kuntouttavia asumispalveluja tuottavan kunnia-arvoisan Suoja-Pirtti ry:n hallituksessa olin pari vuosikymemntä, josta suuriman osan puheenjohtajana. Yksi miellyttävimmistä tehtävistä koko 2000- luvun on ollut  Seurasaaren Joulupolun  joulupukin tehtävä. Siinä kättelyurakassa Linnan juhlat jäävät kirkkaasti hopealle. Vallan otettu olin kun pyydettiin Suomen Iceheartsin hallitukseen. Siinäpä ehkäisevän lastensuojelutyön konsepti, jolla on vaikuttavuutta! Vantaalla ja Keravalla jokkueita, joten Iceheartsin toiminnan turvaaminen jo yksistään riittäisi aluevaltuustoehdokkuuden syyksi. Itse törmäsin toimintaan Hesarin jutun yhteydessä, joka oli otsikoitu: "Saako mustatkin mailan?"

Olen järjestänyt monia temaattisia pyöräretkiä, viimeisimpänä vuodesta 2016 lähtien Tour de Vaivaisukot tapahtumaa Kaustisella (https://www.facebook.com/groups/jouko.karjalainen).
Minuf valittiin vuoden 2021 vantaalaiseksi pyöräilijäksi (https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/4325905), mistä saan kiittää erityisesti näkövammaisia tandem- pyöräilykavereitani. Voi sitä vapaaehtoistyöksikin kutsua,, jos elämäntapapyöräijälle moinen sopii. Taustakuvassa vakioperämoottorini Timo Kuoppala, helsinkiläinen ja vielä demari, joten omien sanojensa mukaan täysin jäävi.

Lapsia ja lapsenlapsia on.